AURINKOTEATTERISTA Syntyhistoriaa Aurinkoteatteri syntyi alunperin Teatterikorkeakoulussa toisiinsa tutustuneiden ihmisten halusta tehdä sellaista teatteria kuin huvittaa. Kolme ensimmäistä produktiota tehtiin Teatterikorkeakoulun varoilla. Alunperinkin oli selvää, että ryhmä koostuu henkilöistä, jotka eivät miellä itseään tiukasti johonkin tiettyyn teatterin ammattirooliin. Aurinkoteatterissa suuri osa sen jäsenistä sekä suunnittelee itse esityksiä, ohjaa, kirjoittaa ja näyttelee. "Kolme Sisarta eli Aurinkoinen yö", "Pyhä Yrjänä" ja "Rakastettu" olivat Irina Krohnin ohjauksia. Muutama sana näistä produktioista, alun tunnelmien kuvaamiseksi. Kolme sisarta eli Aurinkoinen yö Kun "Kolmea sisarta eli Aurinkoista yötä" oli harjoiteltu 4 päivää, kolme miesnäyttelijää poistui produktiosta. Minkäänlaisella maanittelulla ei heitä enää saatu palaamaan. Sittemminkään heihin ei yhteistyöehdotusten merkeissä ole otettu yhteyttä. "Kolme Sisarta eli Aurinkoinen yö" sisälsi 2 osaa. 1. Näytös oli roisi dramatisointi Tsehovin Kolmesta Sisaresta. Henkilöistä oli jätetty jäljelle vain oleelliset, eli kolme sisarta, veli Andreij sekä kuolleen isän haamu. Sisaret esiintyivät korseteissa, Outi Alanen viattomana ja Milka Ahlroth ja Leea Klemola eri variaatioilla kuolleeseen isään insestisesti rakastuneina. Pentti Halosen esittämä Andreij oli miltei puhumattomaksi ahdistunut, lähinnä selin muihin näyttelijöihin mieltään osoittava herkkä henkilö, joka oli kai lähinnä pöyristynyt muiden henkilöiden itsekkyydestä ja lahjattomuudesta. Jouko-Thomas Kleine näytteli isän roolin natsiunivormussa. Allekirjoittanut muistaa harjoitusajan tunnelmista hautoneensa noin joka toinen päivä itsemurhaa, samaa epäilen Pentti Halosesta. Milka Ahlrothia epäiltiin ahdistuneeksi syystä että häneen oli piintynyt yleisesti halveksittua masokismin kaipuuta työskentelystään Jari Halosen kanssa. Tätä epäili erityisesti Irina Krohn, joka mielestään tarjosi ohjaajana tilaisuuden elämänriemuun. Muistan Jouko-Thomas Kleinen heittäneen Irina Krohnia 50 numeron natsisaappaalla täpärästi ohi. Muistan myös kuinka Jouko-Thomaksen piereskely nöyryytti Pentti Halosta, ja muistan myös hänen Jouko-Thomas Kleinelle suuntaamansa luennon "Pieru on sairaus", joka koski pierun kemiallista koostumusta. Muistan Irina Krohnin heittäneen Milka Ahlrothia tältä lainaamillaan silmälaseilla. 2. näytös koostui lähinnä koko työryhmän yksin ja erilaisina työpareina valmistamista numeroista. Muistan Pentti Halosen ja Outi Alasen " Outi täti - shown", jossa Outi Alanen lauloi ja pieri mikrofoniin kädessään lasipurkki johon oli veteen upotettu pätkä HK:n sinistä, jota hän väitti etikkaan säilötyksi joltain mieheltä irti leikatuksi kyrväksi. Muistan Milka Ahlrothin koreografian Kate Bushin Wuthering Heightsiin. Milka liihotteli ja kyykisteli valtava vaalea tukka hulmuten surullisena ja pelottavana ympäri Kino Helsingin lavaa. Irina Krohn poisti numeron, vedoten dramaturgiaan. Selitys ei mennyt Milkalle läpi. Myös Pentti Haloselta poistettiin laulunumero. Selitys oli sama eikä sekään mennyt läpi. Muistan Outi Alasen "Alushousutanssin" jossa hän Jarren soidessa, hidastetusti kuin painottomassa tilassa liikkuen kerää näkymättömiä alushousuja maasta. Allekirjoittanut esitti "Pantteritanssin", jossa juoksin neljällä jalalla, karjuin ja purin itseäni pelkissä alushousuissa Cat People – musiikin soidessa. Silloinen ohjaustyön professori Raila Leppäkoski kävi katsomassa harjoituksiamme. Hänen analyysinsä oli, että esitys kertoo entiseen opettajaansa Jussi Parviaiseen rakastuneiden oppilaiden eroahdistuksesta. Irina Krohn oli jyrkästi eri mieltä ja piti analyysiä tyypillisenä Leppäkosken latteutena. Näyttelijätyön opettaja Eila Rinne sanoi kuultuaan lähtökohdistamme, ettei hän osaa auttaa mitenkään. Että on hyvin vaikeaa esittää pelkkää ihmisen ideaa. Pyhä Yrjänä "Pyhä Yrjänä" oli Pentti Halosen käsikirjoitus. Ensi-ilta oli teatteri Jurkassa. Ensi-ilta päivänä Pentti Halonen istui yleisölämpiössä vetämässä käsiohjelmasta ylitse tekstiä "Käsikirjoitus, Pentti Halonen", ja liimaamassa sen päälle itsekustantamiaan tarroja, joissa luki: "Perustuu Pentti Halosen alkuperäisideaan. Irina Krohnin arvioitua ääneen Pentti Halosen maailmankuvaa rumemmaksi kuin hänen omaansa, oli välirikko valmis. Siitä toipuminen oli hidasta, ja eihän se ennalleen tullut koskaan. Tästä eteenpäin en uskalla enää yksityiskohtaisesti kirjoitella, historiaa on kulunut liika vähän jotta voisin olla varma siitä että kaikkia asianosaisia samat asia naurattaa. Siirryn sujuvasti yleisemmälle tasolle. Taiteellisesta linjasta Alunperin mitään selkeästi artikuloitua taiteellista linjaa ei ole ollut olemassa. Taiteelliset valinnat ovat tapahtuneet intuitiolla, ja vasta jälkikäteen on ollut mahdollista hahmottaa jonkinlaista linjaa. Näin on ollut esimerkiksi kantaesitysten laita. Jälkikäteen on ollut hahmotettavissa, että jokainen Aurinkoteatterin esitys on ollut kantaesitys. Uskonkin, että vain äärimmäisessä poikkeustapauksessa tähän linjaan voisi tulla muutos. Aurinkoteatterissa on näemmä pyritty viimeiseen asti välttämään sellaista laskelmointia, jolla pyrittäisiin turvaamaan tietty yleisökanta tai saavutetut edut. Näin siksi, että ainakin allekirjoittanut on mieltänyt Aurinkoteatterin paikaksi jossa voisi työskennellä vielä 70-vuotiaanakin. Näin ei voi olla, jos Aurinkoteatteri menettää henkisen merkityksensä tekijöilleen paikkana, jossa saa ajatella vapaasti, ja jossa ainut joka säätelee sitä mitä näyttämölle laitetaan on itsekritiikki. On ollut ilmiselvää että jos haluaa Aurinkoteatterista pelkän tuotantolaitoksen jolla ei itselle ole enää mitään annettavaa, niin varmin tapa edesauttaa sitä on kutsua ohjaajiksi "varmoja laatukamaa tekeviä ohjaajia", nuoria miesguruja, ottaa ohjelmistoon trendikkäitä uusia englantialaisia tekstejä jne. Uudet esitysideat, kirjoittajat ja ohjaajat ovat enimmäkseen tulleet ryhmän sisältä. Aurinkoteatteri on ennen kaikkea tuotemerkki. Se on virallisesti hatarasti organisoitunut yhdistys, jossa kuitenkin valta on tiukasti muutamien henkilöiden käsissä. Valta on käytännössä ohjautunut niille, joilla on eniten vallanhalua, tai sietokykyä hoitaa asioita yleisemmällä tasolla. Tämän vallankäytön perusperiaatteena on ollut vallankäytön välttäminen. Jäsenillä on oikeus olla niin kuin huvittaa ja jäsenet saavat tehdä sellaisia esityksiä kuin huvittaa. Kaiken kaikkiaan Aurinkoteatteriin kuuluu ihmisiä jotka haluavat sinne kuulua. Jäsenillä on hyvin vähän velvollisuuksia, jos lainkaan. Oma halu säätelee kaikkea osallisuuden astetta niin virallisten asioiden hoidossa kuin taiteellisessa osallistumisessakin. Kuvaavaa on, että Aurinkoteatterin varsinaiseksi jäseneksi saatetaan täysin yksimielisesti kokea henkilö, joka ei ole seitsemään vuoteen millään tavoin osallistunut sen toimintaan. Aurinkoteatterin jäsenet ovat Aurinkoteatterin merkityksestä, taiteellisesta linjasta ja teatterin toimintaperiaatteista miltei poikkeuksellisen yksimielisiä. Muutoin se muistuttaa sairasta perhettä, jossa puhutaan liian vähän suoraan, ahdistutaan toisten olemassaolosta ja vannotaan että koskaan enää ei tuon kanssa tehdä töitä. Saattaa olla, että Aurinkoteatterissa houkuttaa sen tarjoaman taiteellisen vapauden mahdollisuuden lisäksi eräänlainen dialogiin pyrkimisen haaste. Että onko oikeasti mahdollista hyväksyä sitä, että toinen on ratkaisevasti erilainen ja eri mieltä. Perusperiaatteista Ei enempää esityksiä kuin on halu tehdä. Ei sellaisia kustannuksia (vakituista tilaa) joiden kattamiseksi on tehtävä tuotantoja silloinkin kun ei ole halua. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että pitkään vastustettiin ajatusta omasta tilasta. Tilan vuokran kattamiseksi olisi täytynyt tehdä useita produktioita vuodessa jotta volyymi olisi saatu kasvatettua sellaiselle tasolle, joka olisi mahdollistanut suuremmat vuotuiset avustukset. Jossain vaiheessa rupesi kuitenkin tympimään se seikka, että jokaisen esityksen tuotanto oli aloitettava nollasta. Hankittava esitystila ja esitystekniikka aina yhä uudestaan. Myöskin ikävä paperityö, vuosittaiset tilinpäätökset olivat kova paikka porukalle jossa kukaan ei osoittanut minkäänlaista lahjakkuutta tälle alalle. Universumiin, neljän teatterin yhteenliittymään liityttiin, koska se tarjosi vakituisen tilan joka kuitenkin mahdollisti esitysten määrän pitämisen yhtenä vuodessa, sekä tilaisuuden päästä eroon kaikista ikävistä paperihommista. Sääntöjä Näyttelijää ei voi erottaa produktiosta taiteellisiin erimielisyyksiin vedoten - ei edes vaikka työryhmän kesken suoritetun suljetun lippuäänestyksen lopputulos olisi yksimielinen - ennen kuin hallitus on kuullut sekä näyttelijää että ohjaajaa. Näin siksi, että ohjaajan valta manipuloida työryhmää on aina ilmeinen. Leea Klemola, taiteellinen johtaja 1994 -2003