Otteita Irina Krohnin teatterikorkeakoulun ohjaajalinjan lopputyöstä "Oppimisen paradoksi", 1997 KOLME SISARTA Kun tiedotimme suunnitelmista tehdä Kolme sisarta, teki Hesarin toimittaja siitä jutun. Ihmettelin aluksi, miksi hän halusi haastatella meitä niin kauan ennen ensi-iltaa. Syy selvisi pian ja näkyy valmiista jutustakin (HS 1.4.89): yhteyksiä entiseen opettajaan etsitään. Toimittajan pettymykseksi niitä ei ollut, mutta jälleen kerran tuli esille lehdistön irvokas ja kaksinaismoraalisia piirteitä sisältävä asenne. Silloin kun ajan henki sitä vaati, Hesari muiden mukana oli leimaamassa oikeuksiaan peräävät opiskelijat kapinallisiksi. Sitten kun koulu on saatu hiljaiseksi kun huopatehdas, aletaan jälleen kaivata jotain merkkejä vastarinnasta tai edes valtavirrasta poikkeamisia. Mutta jäljellä ei ollut muuta kuin normalisoitu koulu, jossa jo tavaramerkiksi muodostuneet demonstraatiotkin sinä lukuvuonna peruutettiin, luultavasti varovaisuussyistä.. Voi kuvitella, kuinka mehuton tämä tilanne oli lehdistön kannalta. Kolmessa sisaressa eli Aurinkoisessa yössä meillä oli näyttelijäntyön opettajana Eila Rinne ja esitykset olivat Kino Helsingissä. Muuten harjoitukset sujuivat normaalisti, mitä nyt kerran ohjaaja Hanno Eskola, joka mielestään varmaan jatkoi ansiokkaasti turkkalaista karjumisen perinnettä, tuli tekotamperelaisella äänellä huutamaan, että meidän pitäisi poistua harjoittelemasta Kino Helsingin arvonäyttämöltä. Hänen harjoituttamallansa Kirsikkapuistolla oli näyttämötilaan suurempi moraalinen oikeus, perustuihan Kinon maine juuri turkkalaisten hikeen. Harjoitustila oli paperilla kyllä merkitty meille. Emme luonnollisestikaan minnekään lähteneet, ja käsittääkseni ensihämmennykseni jälkeen sanoin jotain äärimmäisen halveksivaa. Tämä oli jo toinen kerta kun opiskeluaikanani törmäsin Turkan poikapuolisten oppilaiden uhoamiseen fyysisellä ylivoimalla, hiellä ja huutamisella. Minä en ole kehonrakentaja, mutta en ole koskaan väistynyt fyysisen väkivallan tieltä, jos sen hintana olisi moraalinen häviö. Tällainen taistele tai tuhoudu -asenne ei aina ole ollut turvallinen, mutta on onneksi näissä edellä mainituissa tapauksissa toiminut. Opiskeluilmapiiri, jossa alempikurssilaisia kohtaan käyttäydytään kuin ydinsodassa, jossa hengissä selvinneet elävät keskenään viemäreissä leipäpaloista riidellen, on ollut mielestäni vastenmielinen ja luovuutta salpaava.