FOR FREE - SELVITYS SUOMALAISEN TEATTERIN VAPAASTA KENTÄSTÄ 28.5.2002 Tiivistelmä Suomalainen ammattiteatterikenttä on jakautunut rahoituksellisesti kahtia niin sanottuun vapaaseen kenttään ja teatterilain piiriin kuuluviin valtionosuusteattereihin. Jako tarkoittaa merkittävää eriarvoisuutta toiminnan taloudellisten resurssien ja julkisen tuen suhteen. Vapaan kentän voi määritellä paitsi rahoituksesta käsin, myös ideologisin ja teatterinäkemyksestä syntyvin määrittein, jolloin jotkin ryhmät teatterilain piirissä ovat toiminnaltaan lähellä vapaata kenttää. Kulttuuriministerin asettama selvitysmies Hannu Hakala luovutti 22.1.2002 selvityksen teatteri- ja orkesterilain ulkopuolisten teatteri- ja tanssiryhmien toiminnasta ja taloudesta. Vapaan kentän edustajat eivät kuitenkaan voineet hyväksyä Hakalan selvityksen metodeja ja johtopäätöksiä, vaan laativat sille vastineeksi tämän selvityksen. Hakalan selvityksen keskeisin puute on, että sen tutkimuksen kohteena on vain yksi osa vapaan kentän toiminnasta. Selvitys tunnistaa vain kaikkein vakiintuneimmat ryhmät ja jättää niidenkin taloutta tutkiessaan huomioimatta kentällä tehdyn työn todellisen laajuuden. Myös Hakalan ehdottamat toimenpiteet ovat riittämättömät, ja ne jopa kurjistaisivat vapaan kentän tilannetta entisestään luomalla teatterilain ulkopuolelle tarkoitetuista varoista rahoitettavan "pienen teatterilain" vain muutaman ryhmän tilannetta kohentamaan. Niillekään helpotus ei olisi yksiselitteistä, koska Hakalan ehdottamat kriteerit tuen saamiseksi rajoittaisivat oleellisesti taiteellista vapautta. Vapaan teatterikentän kohdalla sen historiallisen perspektiivin ymmärtäminen on olennaista. Ammatillinen teatteritoiminta kiinteiden teattereiden ulkopuolella ei ole uusi ilmiö. Päinvastoin, työntekijöiden erikoistumiseen, rakenteiden pysyvyyteen ja kiinteyteen perustuvat teatteritalot ovat teatterin historiassa harvinaisia. Suomalainen teatteri on sikäli erityistä Euroopassa, että meillä rahoitusrakenteet ovat - teatterille täällä langenneen kansallisen erityistehtävän vuoksi - vahvasti juuri kiinteyteen, pysyvyyteen ja samankaltaisuuteen kannustavia. Vapaa kenttä itse näkee toimintansa ehkä määräävimmäksi yhteiseksi tekijäksi juuri vapaan teatterikentän monimuotoisuuden. Monimuotoisuus lävistää tekemisen kaikki tasot tuotantomuodoista taiteellisiin näkemyksiin ja työtehtäviin. Uudenlaisten esitysten synnyn edellytys onkin mahdollisimman heterogeeninen esittävän taiteen kenttä. Vapaalle teatterikentälle syntyneen diversiteetin vaaliminen on eräs lajin elävänä säilymisen ehto. Vapaan kentän taloudellinen ahdinko on suurelta osin juonnettavissa vuonna 1993 voimaan astuneeseen teatterilakiin, ja siihen tosiseikkaan, että lain ulkopuoliseen toimintaan varatut rahat ovat - esimerkiksi muihin pohjoismaihin verrattuna - jääneet riittämättömiksi. Myöhemminkin säästöt ovat kohdistuneet juuri tähän harkinnanvaraiseen osuuteen, joka on jo valmiiksi pieni. Vuonna 2001 Kansallisteatterille sekä VOS-teattereille suunnattu osuus valtion teatterimäärärahoista oli noin 210.000.000 mk. Samana vuonna harkinnanvarainen tuki teatteritoiminnalle (järjestöjen ja näytelmäkirjallisuuden tuki jätetty huomioimatta) oli noin 4.800.000 mk eli 2 % lakisääteisestä teatterituesta. Tällä hetkellä vain osa vapaan kentän toimijoista saa valtion tai kunnan toiminta-avustuksia, jotka parhaimmillaan voivat jo luoda jonkinlaista jatkuvuutta ja suunniteltavuutta toimintaan. Ilman riittäviä toiminta-avustuksia esitysten tekeminen rahoitetaan omalla rahoituksella (lipputulot), säätiöiltä yms. haettavilla yksittäisillä avustuksilla, kuntien ja valtion produktiokohtaisilla avustuksilla - mutta ennen kaikkea tekemällä merkittävä osa työstä vajaalla palkalla tai palkatta. Selvityksessä lasketaan 15 tutkimukseen osallistuvassa ryhmässä vuoden 2001 aikana tehty teatterityö ja verrataan siitä maksettuja palkkioita teatterialan keskiansioon. Tällä laskennalla saadaan näissä ryhmissä tehdyn palkattoman työn määräksi 66 % koko työajasta - ja arvoksi hieman alle 9 miljoonaa markkaa (ilman henkilösivukuluja). Tutkitut 15 ryhmää ovat 37,5 % otanta kaikista teatterin tilastokirjan tuntemista vapan kentän ryhmistä. Jos huomioidaan tutkimuksen ulkopuolelle jääneet ryhmät sekä lisäksi eri työryhmissä ja projekteissa tehty työ, voidaan arvioida palkattoman työn arvoksi koko vapaalla kentällä hyvinkin 20 miljoonaa markkaa eli 3,5 miljoonaa euroa. Lipposen hallitus lupasi hallitusohjelmassaan huolehtia, että vapaan teatterikentän toimintaedellytykset turvataan. Vapaa teatterikenttä esittääkin, että teatterilain ulkopuoliselle teatteritoiminnalle varattu vuosittainen valtion tuki nostetaan ensi tilassa 1,7 miljoonaan euroon. Tätä summaa (noin 10 miljoonaa markkaa) oli jo teatterilakia valmisteltaessa kaavailtu lain ulkopuoliseen teatteritoimintaan, mutta viime vaiheessa se poistettiin kulttuuribudjetista. Kasvavan tuen tulisi olla koko vapaan kentän - vakiintuneiden ryhmien, työryhmien ja kertaproduktioiden - haettavissa, ja sitä pitäisi jakaa taiteellisin, eikä määrällisin kriteerein. Lisäksi vapaa kenttä ehdottaa, että teatterilain piiriin tulisi ottaa yhdestä neljään uutta teatteriryhmää, joiden toiminta täyttää lain edellytykset. Hakalan selvityksessään ehdottamaa valtion tuen kasvun sitomista kuntien vapaalle kentälle kohdistuvan tuen kasvattamiseen kentän edustajat eivät kannata. Vapaan kentän toiminnassa on kyse pitkälti valtakunnallisesta erityistoiminnasta, jonka arvioimiseen ja vakaaseen ylläpitoon kunta ei ole riittävä taho. Nykyinen teatterin rahoitusjärjestelmä ei kykene tunnistamaan olemassaolevia esittävän taiteen muotoja ja vastaamaan niiden tarpeisiin. Järjestelmän selkiyttämiseksi tulisi lähivuosina keskittyä etsimään ratkaisua, jossa olisi yksi tai korkeintaan kaksi eri momenttia koko vapaan kentän toiminnalle. Mallissa tulisi olla mahdollisuus monivuotisiin ratkaisuihin ja sen tulisi tukea joustavuutta ja monimuotoisuutta. Tulisi myös varoa synnyttämästä muuria kapeammin määritellyn teatterin ja muun esitystaiteen välille. Muissa Pohjoismaissa kehitetyt vapaan teatterikentän rahoitusmallit, kuten Norjan projektimalli, Ruotsin 1-3 -vuotiset toiminta- ja tuotantoavustukset ja Tanskan tulotakuut, tulisi viipymättä tutkia ja selvittää niiden käyttökelpoisuus suomalaisen teatterin rahoituksessa. Koko teatterirahoitus tulisi pikimmiten ottaa kriittiseen tarkasteluun ja uudistaa teatteri- ja orkesterilaki niin että se tukisi riittävällä summalla, esimerkiksi kehittämisrahaston muodossa, koko esittävän taiteen kentän monimuotoista olemassaoloa ja kehittymistä. Selvityksen tekijät: Tuija Kokkonen, Karla Loppi, Annamari Karjalainen > LUE SELVITYS SUOMALAISEN TEATTERIN VAPAASTA KENTÄSTÄ KOKONAAN (pdf-muodossa) > TEATTERI- JA ORKESTERILAIN ULKOPUOLELLA OLEVIEN TEATTEREIDEN TULOT (Excel-muodossa) > TEATTERI- JA ORKESTERILAIN ULKOPUOLELLA OLEVIEN TEATTEREIDEN MENOT (Excel-muodossa) > TEATTEREIDEN PALKAT JA PALKATON TYÖ (Excel-muodossa) > POHJOISMAISIA RAHOITUSRATKAISUJA (html-muodossa) > FOR FREE -SELVITYKSEN LÄHTEET (html-muodossa)